Kansainvälisen sosialistikeskuksen Christian Rakovsky:n
kannanotto Alexei Navalnyin pidätyksestä ja protesteista
Minne Venäjä on menossa?
Ei liberalismiin eikä bonapartismiin, vaan sosialismiin!
1. Liberaalin oppositiojohtajan Navalnyin paluusta Saksasta Venäjälle, hänen vangitsemisestaan ja tästä seuranneista hänen vapautustaan vaativista massaprotesteissa ilmenee kasvava poliittinen kriisi entisen Neuvostoliiton sydänmaassa, jota US-EU-NATO imperialismi yrittää käyttää täysin hyväkseen, ja jonka sortoa Putinin bonapartistinen hallinto ei voi kuin pahentaa.
Tämän kriisin juuret ovat hyvin syvällä: ratkaisemattomissa ja alituisesti kärjistyvissä yhteiskunnallisissa ristiriidoissa, jotka seuraavat Neuvostoliiton hajoamisesta, kapitalismin restauroinnista, ja niiden vuorovaikutuksessa alati voimistuvan globaalin kapitalismin kriisin kanssa. Riippumatta siitä, mihin suuntaan Navalnyn tapaus tulee kehittymään lähitulevaisuudessa, tärkeä kysymys esitetään uudestaan: minne Venäjä on menossa nykyisen globaalin kaaoksen keskellä?
Putinin hallinto yrittää pelastaa hauraan status quon käyttämällä brutaaleja tukahduttamiskeinoja ja byrokraattista valtiokoneistoa, tasapainoillen eri oligarkkiryhmien intressien välillä. Nämä ryhmät pohjautuvat pääosin öljyn ja kaasun maastavientiin perustuvaan pysähtyneeseen talouteen, jota nyt ohkaa nopeasti syvenevä maailmanlaajuinen romahdus. Työläisten ja muiden kansankerrosten protestit ja tyytymättömyys - varsinkin erittäin epäsuosittua eläkeuudistusta vastaan - leviävät Venäjällä Navalnyin poliittisesta aktiivisuudesta riippumatta.
Tällä hetkellä yhteiskunnallinen perusta Navalnyi-mielisille protesteille on suurimmissa keskuksissa (Moskova, St Petersburg/Leningrad, Yekaterinburg): enimmäkseen nuoria opiskelijoita, pienyrittäjiä ja tyytymättömiä oligarkkeja, jotka ovat pahenevan kriisin, epävarmuuden ja tulevaisuuden pimentävän stagnaation järkyttämiä. He protestoivat valtion sortoa ja korruptiota vastaan, sijoittaen turhat toivonsa porvarilliseen liberalismiin ja nopeaan ‘Länteen” liittymiseen. Navalnyi on kansankiihottaja, joka saarnaa yhdistelmää liberalismista, rasistisesta nationalismista ja kuuliaisuudesta lännen imperialismille. Hän kylvää tätä hedelmällistä turhautuneisuuksien peltoa ja häntä mainostavat sekä Venäläinen comprador-porvaristo, että Saksa, EU, ja Yhdysvaltojen imperialistit.
2. Ei ollut vahinko, että ensimmäisessä virallisessa viestissään Vladimir Putinille, juuri valittu Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, sivuutti täysin viimeisen jäljellä olevan ydinasesopimuksen, START:in, mutta muisti kyllä painokkaasti tuomita Navalnyin vangitsemisen. Tämä asenne itsessään näyttää, että Navalnyn tapaus ja protestit Venäjän liberaalin opposition johtamat protestit eivät ole vain selkkaus Venäjän sisäisessä politiikassa, vaan sisältävät kansainvälisiä ulottuvuuksia ja seurauksia.
Jo kauan ennen kuin Trump ja hänen strateginsa nostivat Venäjän ja Kiinan “tärkeimmiksi strategisiksi uhiksi” Yhdysvalloille, alkoi pitkä Läntisen imperialismin, etenkin Yhdysvaltojen, strategisen maalittamisen jatkumo koko entistä Neuvostoliittoa etenkin Venäjän federaatiota vastaan. Jo heti Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen Afganistanin sodan arkkitehti Zbigniew Brzezinski, vaati että Venäjän federaatio itsessään oli hajotettava ja “neutralisoitava’, toisin sanoen pilkottava siirtomaiksi, jotta sen nouseminen esteeksi ja riskiksi Yhdysvaltojen hegemonialle Euraasiassa ja maailmanlaajuisesti voidaan estää. Sama logiikka pätee entisen Jugoslavian paloitteluun 1990-luvun sodista, NATO:n laajentamiseen Venäjän rajoille, niin sanottuihin “väri (vasta) vallankumouksiin”, EU:n väliintuloon ja sitten Yhdysvaltojen lietsomaan vallankaappaukseen Ukrainassa vuonna 2014 ja sisällissotaan Donbassissa, viimeaikaiseen EU:n osallistumiseen kansan levottomuuksiin Valko-Venäjällä vuonna 2020 ja taantumuksellisiin sotiin Kaukasuksella. Naton linjauksissa entisen Neuvostoliiton aluetta kohtaan on vahva jatkuvuus Bill Clintonin kaudelta George W. Bush jr:n, Obaman/Bidenin/Hilary Clintonin ja Trumpin mullistusten kautta aina nykyisen presidentin kaudelle asti. Ei ole sattumaa, että Bidenin jallinnossa ulkoministeriön sihteeri ei ole kukaan muu kuin pahamaineinen Victoria Nuland, joka oli Ukrainan oranssin vallankaappauksen aivot yhdessä Yhdysvaltain Kreikan suurlähettilään, Geoffrey Pyattin kanssa.
On hyvin tiedossa, että Bidenin uusi hallinto pyrkii palauttamaan ”globaalin johtajuuden” taantuvalle USA:n hegemonialle. Muuten se ei pystyisi saamaan Yhdysvaltoja minkäänlaiseen tasapainoon; maa on kahtia jakautunut, jopa sisällissodan partaalla, kuten Trumpin tilaama Capitol Hillin invaasio, ja se miten iso osa hallinnista osallistui siihen, osoittaa.
Bidenin täytyy korjata Trumpin pahoin vaurioittama USA-EU-akseli ja saada Venäjä taas kunnolla NATO:n tähtäimeen. Tämä kampanja on ensisijaisen tärkeä USA:n imperialismille, palauttaakseen valtansa Euraasiaan ja sitä kautta Lähi-Itään, Iraniin ja tietenkin Kiinaan, joka on USA:n vahvin taloudellinen kilpailija.
Valtavirran porvarimedioiden ympäri maailman toitoittaman Navalnyi-jutun tämänhetkinen vaihe on nähtävä nimenomaan tässä kontekstissa; ei minään paikallisena liberaalidemokratian ja Kremlin diktatuurin yhteenottona. Navalnyin paluu Venäjälle näyttää enemmän lännen yllyttämältä provokaatiolta kuin demokratian periaatteille uskolliselta sankariteolta.
3. Kremlin bonapartistinen, autoritäärinen ja brutaali sortovalta EI ole vastaus koko tilanteen kansallisesti ja maailmanlaajuisesti esittämään ongelmaan, vaan tärkeä osa ongelmaa itseään. Aito historiallinen materiaalinen lähtökohta ongelmalle on entisen Neuvostoliiton tuhoisa liittäminen globaaliin kapitalismiin, joka on vajoamassa ennen näkemättömään ja ratkaisemattomaan rakenteelliseen kriisiin.
Koko koronapandemia, kapitalististen hallitusten epäonnistuminen, sokea rokotenationalismi (jonka Rakovsky-Keskus tuomitsi jo joulukuussa 2020), raakalaismainen kilpailu suurten lääkeyhtiöiden välillä ihmisten kärsimyksestä ja kuolemasta tahkottavista voitoista, todistaa kiistatta että kapitalismi on kaikkein perustavanlaatuisimpienkin elämän edellytysten vihollinen.
Valinta, jonka venäläisten on tehtävä, ei ole valtion valvoman rauhanomaisen sopeutumisen tai liberaali imeytymimen samaan globaaliin kapitalistiseen kaaokseen, joka lupaa vain joka lupaa vain toisenlaista entisen Neuvostoliiton barbaarista valtaamista.
Putinin bonapartismi pysyy lamaantuvan, kutistuvan talouden juoksuhiekassa, suurlaman olosuhteissa, samalla kun sen kyseenalaistaa kansan kasvava levottomuus. Se ei voi kauaa kannatella kriisiä edeltävän kauden hataraa tasapainoa. Bonapartistinen tukahduttaminen ei ole lääke, vaan myrkky, jossa on katastrofin ainekset.
Toisaalta liberaali demokratia on kuolemantuskissaan, jonka todistaa äärioikeiston ja fasismin nousu Euroopassa ja Amerikassa. ”Demokraattisten” palopuheiden savuverhon takaa ei pilkistä vapaus eikä vaihtoehto brutaalille valtion sorrolle vaan toinen brutaalin diktatuurin muoto puolisiirtomaan olosuhteissa. Kokemus Jeltsinin shokkiterapiasta, valedemokratian vuosista ja oligarkkien gangsterismista ja sen tuomasta yhteiskunnallisesta katastrofista oli tragedia; se ei voi toistua edes farssina vaan vielä pahempana tragediana.
-Luokka”sota kaikkia pääoman linnakkeita vastaan” (jos lainataan Yhdistyneen Kommunistipuolueen OKP:n iskulausetta) täytyy lietsoa, jotta saadaan rauha, leipää ja vapaus kansalle!
-Oligarkit eivät saa enää ryöstää työn hedelmiä, vaan kaikkien oligarkkien omaisuuden pakkolunastus ilman korvausta, työläisten vallan alla!
-Loppu kansannousujen tukahduttamiselle. Vapaus poliittisille vangeille. Tuomioistuinten ja tuomareiden äänestys alhaalta päin, kansan toimesta.
-Ei porvarillista liberaalia ‘demokratiaa’ harvoille riistäjille, vaan työläisten demokratiaa työläisten enemmistölle!
-Ei bonapartismille, kaikki valta uusille aidoille työväen neuvostolille, sosialismin rakentamiseksi!
-Tappio Yhdysvaltojen, EU:n ja NATO:n imperialistisille sotasuunnitelmille, mobilisoimalla massat proletaarisen internationalismin lipun alle, kaikkien ihmisten sosialistisen yhdistymisen puolesta Lissabonista Vladivostokiin!
February 1, 2021
Kansainvälinen sosialistikeskus Christian Rakovsky (Rakovsky-Keskus)
(Ensimmäiset) allekirjoittajat
Työväen vallankumouksellinen puolue (Workers’ Revolutionary Party, EEK), Kreikka
Vallankumouksellinen työväenpuolue (Revolutionary Workers’ Party, DIP), Turkki
Yhdistynyt kommunistipuolue (United Communist Party, OKP), Venäjä
Neuvostoliitto -järjestö
Marxilainen työväenliitto (Marxist Workers League, MTL), Suomi
Vallankumouksellinen proletariaatin renessanssi (Revolutionary Proletarian Renaissance, ROR), Ranska