“Christian Rakovsky” keskuksen kokous, 14.1.2023
2023: mihin maailma on menossa?
1. 2022 oli hyvin dramaattinen taitekohta maailmanhistoriassa - Zeitenwende, aikakauden käänne, kuten Saksan liittokansleri Olaf Scholz kutsui Naton sijaissodan puhkeamista Ukrainan ja Venäjän välille viime vuoden helmikuun 24. päivänä. 2022 koko geopoliittinen, sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen rakenne on muuttunut. Se jatkaa muuttumista, suuntanaan kartoittamattomat melskeet ja kolmannen maailmansodan kurimus.
2023 alkaa “Zeitenwenden ajan aamunkoitolla”, kuten Bloombergin analyytikot sen nimesivät; uusi myrskyisä monien yhteenottojen aikakausi kautta maailman. Mihin maailma on menossa tässä uudessa eskaloituvan kriisin, sosiaalisen myllerryksen, sotien ja vallankumousten ajassa?
2. Tätä uutta aikakautta on kutsuttu julkisuudessa “30-vuotisen Kylmän sodan lopuksi ja Toiseksi kylmäksi sodaksi” tai “(40-vuotisen lakkaamattoman) globalisaation lopuksi”, kun globaalit arvo- ja toimitusketjut häiriintyivät ensin pandemian aiheuttaman shokin ja taantuman takia ja sitten Ukrainan sodan ja USA:n, EU:n ja Naton Venäjä-pakotteiden takia. Vaikka sanottiin “globalisaation ja uusliberalismin jälkeisen maailman orastavan”, kun Lännessä vaaditaan toimintojen palauttamista kotimaahan ja toimitusketjujen rakentamista liittolaismaiden kesken pirstaloituvassa maailmantaloudessa, jossa ensi kertaa vuosikymmeniin nousevan inflaation ja taantuman painajainen palaa näyttämölle niin globaalissa pohjoisessa kuin -etelässäkin.
Tätä uutta maailmantilannetta ei voi kunnolla ymmärtää ja analysoida, selviytyä Neuvostoliiton:n hajottamisesta 1991 syntyneestä yleisesti dominoivasta hämmennyksestä ilman laadullista hyppäystä rakentavassa, ei-kaavamaisessa, dialektisessa marxilaisuudessa ja vallankumouksellisessa teoriaan ja käytäntöön syventymisessä kansainvälisellä tasolla.
Suhtautuminen Ukrainan sota on vaativa koe, jonka suurin osa maailman vasemmistosta on reputtanut, niinkuin se teki 1914, valtavien luokkavoimien kovassa puristuksessa. Sen erityistä kansainvälistä luonnetta ei voi todella ymmärtää, jos se nähdään “klassisena” suurvaltojen yhteenottona, muuttuvasta maailmasta ja koko siihen johtaneesta ja sitä ruokkivasta historialisesta prosessista erillisenä tapahtumana. Tätä sotaa ei voi objektiivisesti nähdä yksittäisenä puuna, erillään metsästä, vaan se on tulipalo maailman metsän ympärillä.
3. Neuvostoliiton hajottaminen ei ollut “historian loppu”, eikä edes loppu. Tämä on jo vakiintunut tieto. Se oli prosessin alku. Entisen Neuvostoliiton alueen, varsinkaan Venäjän sydänmaan, integrointi globaaliin kapitalismiin ei voi kääntää kelloa taaksepäin, vuotta 1917 edeltäneeseen venäläiseen kapitalismiin, tsaarilla tai ilman. Myöhäisen, historiallisesti heikkenevän, maailmanlaajuisen kapitalismin olosuhteissa siihen integroituminen kohtaa kaksinkertaisen umpikujan: globaali kapitalismi tulee kyvyttömäksi sovitella omia globaaleja ristiriitojaan; toisaalta kapitalismin restauraatio on sidottu kapitalismin kriisin kehitykseen, törmäten sen kiertämättömyyteen. Täysi sulauttaminen kriisissä olevaan kapitalistiseen talouteen vaatii koko entisen Neuvostoliiton alueen hajoittamista, kolonisointia ja Lännelle lojaalien nukkehallitusten pystyttämistä sinne.
Vuoden 1991 katastrofi oli onnettomuus neuvostokansoille ja ihmiskunnalle, ja sen loppuunsaattaminen on voimakkaimmille kapitalistimaille, ennen kaikkia maailman hegemonislle voimalle, Yhdysvalloille niiden intressien takia tärkeää. Tämä pyrkimys hegemonian kasvattamiseen “kylmän sodan jälkeisessä” maailmassa on ilmaistu selvästi niin sanotussa Brzezinski-doktriinissa. Käytännössä se oli Naton pysähtymättömän laajentumisen ja lakkaamattomien sotaretkien (Jugoslavia, Afganistan, Irak..) julkilausuma. Siihen liittyi myös “värivallankumoukset”, jotka hyväksikäyttivät paikallisten oligarkkien kapitalismin restaurointiin pyrkivien hallitusten alla tuskailevien kansojen ahdinkoa. Imperialistinen sotauho voimistui voimistumistaan kun kapitalismin globalisaation ristiriidat kärjistyivät ja johtivat maailman kriisiin.
4. “Kaikkien kriisien äiti” 21. vuosisadalla on epäilyksettä vuoden 2008 finanssikriisi, 80-luvun jälkeisen finanssipääoman globalisaation romahdus. Sitä seurasi pitkä lama, sitten pandemian shokki ja taantuma ja lopulta 2022 imperialistinen sota, joka johtaa kapitalismin ylipääsemättömän maailmanlaajuisen taloudellisen ja poliittisen kriisin kärjistymisen myötä uusiin odottamattomiin räjähdyksiin.
Kuten olemme teroittaneet ennemmin, toisessa yhteydessä, imperialistista sotaa ajavien voimien juuret ovat, ei vain USA:n kansallisen kapitalismin, vaan koko maailmanlaajuisen kapitalistisen järjestelmän rappeutumisessa. Imperialistinen Yhdysvallat ilmentää korkeinta historiallista kehitysvaihetta järjestelmälle, jonka ratkaisematon kriisi haastaa. Samaan aikaan, näissä olosuhteissa, Venäjä ja Kiina näyttäytyvät uhkana järjestelmän olemassaololle, etenkin Yhdysvaltalaiselle, Brittiläiselle ja Eurooppalaiselle imperialismille. Tästä syystä länsi-imperialismi yrittää epätoivoisesti päästä pälkähästä aseellisin keinoin palauttaakseen menettämäänsä hegemoniaa, pyrkimällä hallitsemaan Euraasian aluetta joka on avain maailmanherruudelle, lyömällä vastustajansa, ensin Venäjän ja sitten Kiinan Kansantasavallan – suurimman taloudellisen kilpailijansa. Kaikki tämä on muotoiltu hyvin selkeästi ja suorasti sekä uudessa Strategisessa Konseptissa, joka hyväksyttiin Naton kokouksessa Madridissa että Pentagonin ja Valkoisen talon lokakuussa 2022 julkaisemassa Yhdysvaltain Kansallisen Turvallisuuden Strategiassa.
Yhdysvaltojen ja Naton sijaissota, Taiwan-provokaatiot ja Kiinan piirittäminen imperialistisilla AUKUS- ja Quad- sotilasliittoumilla ovat tämän järkähtämättömän imperialistisen maailmansotaan pyrkivän linjan ilmentymiä. Tämä uhkaa ihmiskuntaa ydintuholla.
5. Tämä sotakiihko kärjistää sitä ruokkivaa kriisiä. Jopa ennen Ukrainan sotaa, pandemian jälkimainingeissa, heräsi inflaation peikko uudelleen vuosikymmenten jälkeen ja alkoi uusi luisu lamaan. Sodan syttyminen eskaloi näitä tendenssejä. Se sytytti tuhoisan energian ja ruuan hintakriisin joka löi erityisesti Eurooppaa ja joka levitti nälänhätää gobaaliin etelään. USA:n ja EU:n talouspakotteet epäonnistuivat: Venäjän talous pystyi valtion hätätoimien ansiosta kestämään tämän iskun, samalla kun pakotteet purivat kapitalistiseen Länteen, erityisesti Euroopppaan, ja köyhdytettyyn globaaliin etelään.
Kehittyneissä kapitalistisissa maissa keskuspankit Fedin johdolla yrittävät uhmata henkiin herätettyä hyperinflaation uhkaa nostamalla korkoja, vuosikymmenten hyvin alhaisten tai jopa negatiivisten korkoprosenttien aikakauden jälkeen. Tämä käänne koronnostoon ja “määrälliseen tiukennukseen” joka korvaa 2008 jälkeisen kriisiajan “määrällisen elvytyksen”, on tehoton yritys ratkaista rakenteellisia inflaatiopaineen syitä, jotka juontuvat pitkäaikaisesta voiton suhdeluvun laskutendenssistä ja työn tuottavuuden kasvun hidastumisesta. Mutta se on hyvin tehokas keino syöstä maailma syvempään lamaan kuristamalla luotonsaantia ja likviditeettiä, kärjistää yritysten ja hallitusten velkakriisiä varsinkin Euroopassa, jossa on ylivelkaantuneita maita kuten Kreikka ja Italia, sekä globaalissa etelässä, jossa Sri Lanka, Ghana ja Sambia ovat jo kyvyttömiä selviytymään veloistaan ja muut 67 maata Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa ovat konkurssin partaalla ja kituvat IMF:n ankarassa kurissa.
Tulee koko ajan selvemmäksi että kapitalisteilla ei ole minkäänlaista strategiaa kohdata kapitalismin historian pahin kriisi. Kaksi taloudellista päästrategiaa, jotka porvarilliset taloustieteilijät ovat kehittäneet vuoden 1929 romahduksen ja 30-luvun laman kaltaiset katastrofit, eli keynesismi ja uusliberalismi, ovat epäonnistuneet. Ensin, vuonna 1971 romahti keynesismi Bretton Woods- sopimuksen myötä ja sitten uusliberalismi 2008 maailmanlaajuisen finansiromahduksen myötä.
Tämän tosiasian on avoimesti tunnustanut arvovaltaisimmatkin puhujat. Eshter Duflo, 2017 talous “nobelin” voittaja painotti, että ekonomistien tulisi luopua suurten ideoiden maalailusta ja keskittyä ratkomaan ongelmia kuin putkiasentajat(!). “asenna putket ja korjaa vuodot”. Nykyinen IMF:n apulaistoimitusjohtaja Gita Gobinath myönsi 2022, että “valtavirran talousteoria ei toimi tosimaailmassa”.
Empiirisillä lyhyen tähtäimen taktiikoilla, toisin sanoen askel askeleelta pimeydessä, ei ole muuta kuin sokea yritys kohdata hallitsemattomia voimia. Tuloksena on kaaoksen leviäminen.
6. Jo 2022 Zeitenwende levitti kaaosta, lisäten sosiaalista polarisaatiota, taloudellista myllerrystä, poliittista ja geopoliittista epävakautta, suventäen kriisiä kaikissa valtarakenteissa ja herruussuhteissa.
Luokkataisteluu eskaloituu ja sosiaalisia kumouksia tapahtuu kaikkialla maailmassa.
Amerikan Yhdysvalloissa on käynnissä uudelleen syntynyt taisteleva ammattiliittoihin järjestäytymisen aalto, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin, kuten Amazonin ja Starbuckin työntekijöiden esimerkki osoittaa. Liittovaltion hallinnon piti julistaa poikkeustila estääkseen rautatieläisten lakko.
Samaan aikaan, kun “hegemoninen maailmanvalta” käy sijaissotaa uhaten koko maailmaa, se on sisäisesti sekä poliittisesti että sosiaalisesti täysin epävakaa. USA:n yhteiskunta ja poliittinen kenttä on jakautunut joka suuntaan, mikä aiheuttaa hallinnon kriisin. Trumpistien joukkion fasistinen hyökkäys Capitol Hilliin tammikuussa 2021 sen jo osoitti, mutta niin teki myös vastikään, tammikuussa 2023, farssimainen mutta vaarallinen alt-right-republikaanien kapina, jonka tarkoius oli estää Kevin McCarthyn valitsemisen uudeksi republikaanien puhemieheksi parlamentin edustajanhuoneeseen.
He antoivat uhkavaatimuksensa uhaten estää maan hallitsemisen (alkaen ilmeisesti velkakaton nostamiseen vaadittavan äänestyksen estämisestä, mikä vaikeuttaisi Yhdysvaltain 31 400 miljardin dollarin suuruisen valtionvelan hoitamista.)
Euroopassa kriisi on pahin. Brexitin jälkeisessä Isossa Britanniassa, jossa jo 2022 Boris Johnsonin ja Liz Trussin johtamat Tory-hallitukset kaatuivat Britannian ja maailman finanssimarkkinan aiheuttamaan kaaokseen, Sunakin hallitus on törmännyt lakkojen tsunamiin rautateillä, terveydenhuollossa, virka- ja palomiesten taholta, jne., jota ei ole nähty vuoden 1972 jälkeen.
EU:ssa inflaation ja työttömyyden nousun aiheuttama elinkustannuskriisi kärjistä luokkataistelua.
Ranskassa, ammattiliittojen taistelu heikentyneen Macronin eläkejärjestelmän huononnuksia vastaan on alkanut.
Saksa, EU:n teollisuuden sydän, vajoaa taantumaan ensimmäistä kertaa vuosikymmentiin energiakriisin lisäksi myös USA:n johtaman välityssodan korkean hinnan takia. Sen talous on joutumassa kasvavan jenkkien painostuksen alla maksamaan myös Yhdysvaltain yhteentörmäys Kiinan kanssa.
Etelä-Euroopassa, Italialla, joka on EU:n talouden heikoin lenkki, on vuonna 2022 ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1922 fasistipuolueen johtama hallitus. Se jatkaa Mussolinin perintöä (ja tukee hengenheimolaisiaan Ukrainan Azov- uusnatsiprikaatissa).
Kreikassa kriittisten vaalien vuonna 2023 ihmisten suuttumus kasvaa ja kansa mobilisoituu yhtenään skandaaleissa rypevää Mitsotakiksen äärioikeistohallitusta vastaan.
Samalla kun jännite kasvaa ja sodanlietsonta pahenee Kreikan ja Turkin välillä, sirpaloituneella Balkanilla Ukrainan sota kasvattaa EU:n ja Naton yllyttämien konfliktien puhkeamisen vaaraa Kosovon, Bosnia-Herzegovinan ja Serbian välillä Länsi-Balkanilla, jotta imperialismin auliit kätyrit, Kreikka, Bulgaria ja Romania pääsee käyttämään sitä tukikohtana ja kuljetuskäytävänä Nato-aseille Ukrainaan.
On myös pidettävä mielessä, että Nato pitää Afrikkaa “eteläsiipenään” (Kuten Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sitä kutsui). Sen sotakoneisto on mukana operaatioissa niin Saharan eteläpuolella, Pohjois-Afrikassa, kuin epätoivoisten pakolaisten virran hävittämiseen “linnake-Euroopan” rajoilta – tavoite, joka on virallisesti Naton uudessa Strategisessa Konseptissa. Niin “islamistiterrorismin vastaisen taistelun” kuin “venäläisen ja kiinalaisen tunkeutumisen vastustamisen” naamioiden takana imperialismin bandiitit ryöstävät luonnonvaroiltaan rikasta, mutta nälkää näkevää mustaa maanosaa, joka on sotien ja puutteen tuhoama.
Latinalainen Amerikka on jälleen myrskyisässä kierteessä, jossa hyperinflaatiosta, työttömyydestä ja IMF:n nälkiinnytysohjelmista kärsivien köyhdytettyjen kansojen vallankumouksellisten kapinoiden ja imperialismin tukemien äärioikeiston taantumuksellisten vallankaappausten tyrskyt heittelevät. Esimerkkeinä Perun ja Brasilian tapahtumat.
Vastaava on kohtalo Lähi-Idän ja Aasian köyhillä ja sorretuilla, jotka on ajettu kapinoimaan musertavilla velkataakoilla, IMF:n ja Maailmanpankin “hienosäätöohjelmilla”, imperialistiarmeijoden sekaantumisella hallitusten vaihtamiseksi.
7. Epäilemättä, kansainväliset syyt ja Yhdysvaltain johtama imperialistinen sota Venäjää ja Kiinaa vastaan määrittää erityisellä tavalla tilannetta ja luokkataistelua joka maassa ja alueella maailmassa. Sen vaikutus näkyy eri muodoissa myös jokapäiväisessä elämässä, luisuminen laajamittaista sotaa kohti tulee ilmiselväksi niinkuin uhka siitä että se lopulta johtaa elämän sukupuuttoon koko maapallolla.
Melkein vuosi Ukrainan sodan alkamisesa, sille ei ole loppua näkyvissä. Pääsyylliset imperialistisessa Lännessä jatkavat sotapolulla, vaikka yhä enemmän katastrofeja ja ongelmia kasaantuu tähän umpikujaan, mikä luo hajaannusta. Jakolinjoja syntyy sekä EU:n ja USA:n välille, että Yhdysvaltain sisällä, sen hallitsevassa luokassa ja sen strategien välille.
Joulukuun 17. päivänä 2022 Henry Kissinger tuli taas julkisuuteen puhuen dramaattisesti kolmannesta maailmansodasta. Hän on kaukana sodanvastustajasta. Sen sijaan hän on monista 20. vuosisadan imperialismin kauhuista vastuussa oleva rikollinen, alkaen hänen roolistaa Vietnamin sodassa aina Chilen ja Kreikan vallankaappauksiin ja sotilasdiktatuureihin. Samaan aikaan hän saarnasi NL:n ja Kiinan välisen kiistan tärkeyttä, mm. kun Nixon vieraili Pekingissä 1972, strategisena avaimena Yhdysvaltain hegemoniseen kontrolliin Euraasiasta ja maailmasta. Mutta niin sanotun “realistisen koulukunnan” strategikkona, hän ei 2014 Maidanin tapahtumien jälkeen eikä varsinkaan nyt, vuoden 2022 poliittisissa interventioissaan pysähtynyt varoittamaan että USA:n ja Naton sotapolitiikka Venäjää vastaan tuo kohtalokkaita vaaroja, niin Yhdysvaltojen herruudelle lähentämällä Kiinaa ja Venäjää toisiinsa ja kuin maailmalle kolmannen maailmansodan muodossa, josta voittajataan eivät tule selviämään hengissä.
Välittömästi Kissingerin joulukuun artikkelin jälkeen, jossa hän kehoitti tulitaukoon ja neuvotteluihin, vihainen hylkäys tuli tammikuun 7. 2023 artikkelissa, jonka oli kirjoittanut Yhdysvaltain ulkoministerinä 2005-2009 toiminut Condoleezza Rice, joka toimi ja Robert Gates joka oli puolustusministerinä 2006-2011. Teksti alkaa agressiivisesti lainaten sanatarkasti Zbigniew Brzezinskiä: “Venäjän imperiumia ei voi olla olemassa ilman Ukrainaa”, siten saarnaten ei vain sodan jatkamista, vaan myäs Brzezinskin riidanhaluista strategiaa pirstaloida NL:n lisäksi myös Venäjä.
Tulee yhä selvemmäksi, kuten olemme aikaisemmin teroittaneet (joulukuun 2022 artikkelissamme Neuvostoliiton renessanssin välttämättömyydestä), että dilemma jonka sota asettaa, voidaan muotoilla seuraavasti: vuonna 1991 alkaneen Neuvostoliiton hajoittamisen katastrofin loppuunsaattaminen, vai sen korjaaminen. Siinä kysymys.
Katastrofin loppuunsaattaminen tarkoittaa sodan eskalointia lopulliseen tuhoon asti. Tämän suuronnettomuuden välttäminen ei voi onnistua imperialismin kanssa kompromissiin ja globaaliin kapitalismiin integroitumiseen pyrkivän [Venäjän] hallinnon byrokraattis-militaristisin keinoin. Vuoden 1991 tragedian peruuttaminen kuulostaa abstraktilta ja nostalgiselta utopialta.
Kuten olemme painottaneet, sellainen perinpohjainen korjaus ei voi olla “mekaaninen kopio menneisyydestä”, joka johti rapautumiseen sisältäpäin ja hallitsevan byrokratian tekemään romahduttamiseen. Sen täytyy olla prosessi, joka ylittää sen ilman historiallista muistinmenetystä säilyttäen NL:n kokemuksen rikkauden ja mennä luovasti nykyisyydestä kohti tulevaisuutta. Ei ole olemassa Neuvostoliittoa ilman neuvostojen valtaa, eikä ole olemassa todellista neuvostovaltaa ilman todellisia työväen neuvostoja, jotka suorittavat vapaasti kansallisia ja kansainvälisiä tehtäviään. Neuvostot ovat välttämätön työkalu päästä yli pääoman vallasta, ja kuten unkarilainen marxilainen Istvan Mészáros teroitti, “päästä yli Leviathan-valtiosta vapauden maailmaan”.
Toisin sanoen, sellainen jättiläismäinen mutta välttämätön korjaus jolla olemassa olevan potentiaali saadaan käyttöön, vaatii taistelua ja vallankumouksellisia ponnisteluita kansainväliseltä työväenluokalta ja maailman riistetyiltä jotta voidaan siirtyä yli kapitalismista sosialismiin kansainvälisellä tasolla.
Tätä taistelua ei Natoa hännystelevä vasemmisto voi käydä, vasemmisto joka toimii kuin Toinen Internationaali 1914. Mikään taistelu sosialismin puolesta ei ole mahdollinen ilman taistelua Naton välityssotaa vastaan Ukrainassa mobilisoimalla proletariaattia ja kansanjoukkoja todellisen vallankumouksellisen internationalismin pohjalta. Nyt, enemmän kuin koskaan ennen, tarvitaan uusi Zimmerwaldin Konferenssi sotaa vastaan ja uuden vallankumouksellisen internationaalin rakentamiseksi.
Kansainvälinen sosialistikeskus “Kristian Rakovski” taistelee tämän internationalistisen linjan puolesta, joka tuotiin julki sen Sodanvastaisessa ja anti-imperialistisessa konferenssissa 25.-26.7.2022, johon osallistui edustajia viidestä eri maanosasta ja 25 maasta. Emme muuta kurssiamme. Kun kokouksemme pidetään 14.1.2023, kahden suuren vallankumouksellisen marxilaisen ja sodanvastaisen internationalistin Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin attentaatin (15.1.1919) muistopäivän aattona, haluamme ylpeänä toistaa Liebknechtin Englantiin lähettämän uudenvuoden tervehdyksen kuolemattomat sanat vuodelta 1914:
Maailman työläiset yhdistykää! Järjestäytykää sotaan sotaa vastaan!
Tammikuun 14. pnä 2023